reformoiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaareformoiminen (38)
- teonnimi verbistä reformoida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | reformoiminen | reformoimiset |
genetiivi | reformoimisen | reformoimisten reformoimisien |
partitiivi | reformoimista | reformoimisia |
akkusatiivi | reformoiminen; reformoimisen |
reformoimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | reformoimisessa | reformoimisissa |
elatiivi | reformoimisesta | reformoimisista |
illatiivi | reformoimiseen | reformoimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | reformoimisella | reformoimisilla |
ablatiivi | reformoimiselta | reformoimisilta |
allatiivi | reformoimiselle | reformoimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | reformoimisena (reformoimisna) |
reformoimisina |
translatiivi | reformoimiseksi | reformoimisiksi |
abessiivi | reformoimisetta | reformoimisitta |
instruktiivi | – | reformoimisin |
komitatiivi | – | reformoimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | reformoimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
reformoimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi reformoida + johdin -minen