regere

Hollanti

Verbi

regere

1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regeren
2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä regeren
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä regeren

Latina

Verbi

regere

1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensin infinitiivi verbistä regō
2. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä regō

Saksa

Adjektiivi

regere

1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
8. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
9. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)