HollantiMuokkaa

VerbiMuokkaa

regere

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä regeren
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä regeren
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä regeren

LatinaMuokkaa

VerbiMuokkaa

regere

  1. (taivutusmuoto) aktiivin preesensin infinitiivi verbistä regō
  2. (taivutusmuoto) passiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä regō

SaksaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

regere

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  2. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  3. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin vahva akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  8. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)
  9. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta reger (joka on komparatiivimuoto sanasta rege)