reikäkortti

Suomi

reikäkortti

Substantiivi

reikäkortti

1. (tietotekniikka) yksi vanhimmista tavoista koneellisesti käsiteltävän tiedon tallentamiseen; yleensä vakiomuotoinen suorakulmion muotoinen kartonginpala, jossa on ennalta määrättyjä lävistyskohtia joiden lävistäminen luo jotakin merkitseviä reikiä

Ääntäminen

• IPA: /ˈrei̯kæˌkort̪ːi/
• tavutus: rei‧kä‧kort‧ti

Etymologia

yhdyssana sanoista reikä ja kortti

Käännökset

1. tiedontallennusväline

englanti: punch card, punched card

Liittyvät sanat

• kortisto

Yhdyssanat

reikäkorttikone

Aiheesta muualla

• reikäkortti Kielitoimiston sanakirjassa