reiluus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
reiluus (40)
- se, että on reilu
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrei̯luːs/
- tavutus: rei‧luus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | reiluus | reiluudet |
| genetiivi | reiluuden | reiluuksien |
| partitiivi | reiluutta | reiluuksia |
| akkusatiivi | reiluus; reiluuden |
reiluudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | reiluudessa | reiluuksissa |
| elatiivi | reiluudesta | reiluuksista |
| illatiivi | reiluuteen | reiluuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | reiluudella | reiluuksilla |
| ablatiivi | reiluudelta | reiluuksilta |
| allatiivi | reiluudelle | reiluuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | reiluutena | reiluuksina |
| translatiivi | reiluudeksi | reiluuksiksi |
| abessiivi | reiluudetta | reiluuksitta |
| instruktiivi | – | reiluuksin |
| komitatiivi | – | reiluuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | reiluude- | |
| vahva vartalo | reiluute- | |
| konsonantti- vartalo |
reiluut- | |
Etymologia muokkaa
sanan reilu vartalosta reil- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on reilu
|
Aiheesta muualla muokkaa
- reiluus Kielitoimiston sanakirjassa