Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reissu (1)[1]

  1. matka
    Hän teki pitkän reissun ulkomaille.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrei̯sːu/
  • tavutus: reis‧su

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reissu reissut
genetiivi reissun reissujen
partitiivi reissua reissuja
akkusatiivi reissu;
reissun
reissut
sisäpaikallissijat
inessiivi reissussa reissuissa
elatiivi reissusta reissuista
illatiivi reissuun reissuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reissulla reissuilla
ablatiivi reissulta reissuilta
allatiivi reissulle reissuille
muut sijamuodot
essiivi reissuna reissuina
translatiivi reissuksi reissuiksi
abessiivi reissutta reissuitta
instruktiivi reissuin
komitatiivi reissuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reissu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hukkareissu, linnareissu, reissumies, reissuvihko, ryyppyreissu

Idiomit muokkaa

  • reissussa rähjääntynyt

Aiheesta muualla muokkaa

  • reissu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 809, 835 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1