repivä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaarepivä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä repiä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | repivä | repivät |
| genetiivi | repivän | repivien (repiväin) |
| partitiivi | repivää | repiviä |
| akkusatiivi | repivä; repivän | repivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | repivässä | repivissä |
| elatiivi | repivästä | repivistä |
| illatiivi | repivään | repiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | repivällä | repivillä |
| ablatiivi | repivältä | repiviltä |
| allatiivi | repivälle | repiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | repivänä | repivinä |
| translatiivi | repiväksi | repiviksi |
| abessiivi | repivättä | repivittä |
| instruktiivi | – | repivin |
| komitatiivi | – | repivine |