Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

reti (5-F)[1]

  1. (merenkulku) redi, suojainen ankkuroitumisalue sataman edustalla, satamaselkä
    Redillä laivat odottavat laituriin pääsyä tai purkavat ja lastaavat.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈret̪i/
  • tavutus: re‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reti redit
genetiivi redin retien
(retein)
partitiivi retiä retejä
akkusatiivi reti;
redin
redit
sisäpaikallissijat
inessiivi redissä redeissä
elatiivi redistä redeistä
illatiivi retiin reteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi redillä redeillä
ablatiivi rediltä redeiltä
allatiivi redille redeille
muut sijamuodot
essiivi retinä reteinä
translatiivi rediksi redeiksi
abessiivi redittä redeittä
instruktiivi redein
komitatiivi reteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo redi-
vahva vartalo reti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • reti Kielitoimiston sanakirjassa

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

rētī

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta rēte
  2. (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta rēte

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F