riisuva
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
riisuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä riisua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riisuva | riisuvat |
| genetiivi | riisuvan | riisuvien (riisuvain) |
| partitiivi | riisuvaa | riisuvia |
| akkusatiivi | riisuva; riisuvan | riisuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riisuvassa | riisuvissa |
| elatiivi | riisuvasta | riisuvista |
| illatiivi | riisuvaan | riisuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riisuvalla | riisuvilla |
| ablatiivi | riisuvalta | riisuvilta |
| allatiivi | riisuvalle | riisuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riisuvana | riisuvina |
| translatiivi | riisuvaksi | riisuviksi |
| abessiivi | riisuvatta | riisuvitta |
| instruktiivi | – | riisuvin |
| komitatiivi | – | riisuvine |