riitelijä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
riitelijä (12)
- henkilö, joka riitelee
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈriːt̪eˌlijæ/
- tavutus: rii‧te‧li‧jä
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | riitelijä | riitelijät |
genetiivi | riitelijän | riitelijöiden riitelijöitten (riitelijäin) |
partitiivi | riitelijää | riitelijöitä |
akkusatiivi | riitelijä; riitelijän |
riitelijät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | riitelijässä | riitelijöissä |
elatiivi | riitelijästä | riitelijöistä |
illatiivi | riitelijään | riitelijöihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | riitelijällä | riitelijöillä |
ablatiivi | riitelijältä | riitelijöiltä |
allatiivi | riitelijälle | riitelijöille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | riitelijänä | riitelijöinä |
translatiivi | riitelijäksi | riitelijöiksi |
abessiivi | riitelijättä | riitelijöittä |
instruktiivi | – | riitelijöin |
komitatiivi | – | riitelijöine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | riitelijä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka riitelee
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- riitelijä Kielitoimiston sanakirjassa