Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riitelijä (12)

  1. henkilö, joka riitelee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriːt̪eˌlijæ/
  • tavutus: rii‧te‧li‧jä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riitelijä riitelijät
genetiivi riitelijän riitelijöiden
riitelijöitten
(riitelijäin)
partitiivi riitelijää riitelijöitä
akkusatiivi riitelijä;
riitelijän
riitelijät
sisäpaikallissijat
inessiivi riitelijässä riitelijöissä
elatiivi riitelijästä riitelijöistä
illatiivi riitelijään riitelijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riitelijällä riitelijöillä
ablatiivi riitelijältä riitelijöiltä
allatiivi riitelijälle riitelijöille
muut sijamuodot
essiivi riitelijänä riitelijöinä
translatiivi riitelijäksi riitelijöiksi
abessiivi riitelijättä riitelijöittä
instruktiivi riitelijöin
komitatiivi riitelijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo riitelijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa