Katso myös: Rinne

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rinne (48-J)

  1. kalteva tai viettävä maa; maa-alue kukkulan ja laakson välillä
    Vaaran rinteellä kasvaa komea kuusikko, oikeita mastokuusia.
    Tuossa rinteessä on pari pahtaa.
  2. laskettelurinne
    Eilen olin rinteessä koko päivän.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrinːeˣ/, [ˈrinːe̞]
  • tavutus: rin‧ne

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rinne rinteet
genetiivi rinteen rinteiden
rinteitten
partitiivi rinnettä rinteitä
akkusatiivi rinne;
rinteen
rinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi rinteessä rinteissä
elatiivi rinteestä rinteistä
illatiivi rinteeseen rinteisiin
rinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rinteellä rinteillä
ablatiivi rinteeltä rinteiltä
allatiivi rinteelle rinteille
muut sijamuodot
essiivi rinteenä rinteinä
translatiivi rinteeksi rinteiksi
abessiivi rinteettä rinteittä
instruktiivi rintein
komitatiivi rinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rintee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
rinnet-

Etymologia muokkaa

kantasana rinta[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

alastulorinne, etelärinne, itärinne, kallionrinne, laskettelurinne, länsirinne, mannerrinne, mäenrinne, pohjoisrinne, rinneharlekiinitimali, rinnekivikkorastas, Rinnemaa, rinnemarjastaja, rinnemetallipyrstö, rinnemetsäkerttunen, rinnemuuranen, rinneniitty, rinnenysämuura, rinnepelto, rinneravintola, rinnetalo, rinneturpiaali, vaaranrinne, vastarinne, vuorenrinne

Aiheesta muualla muokkaa

  • rinne Kielitoimiston sanakirjassa
  • rinne Tieteen termipankissa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

rinne (yks. gen. rinde, yks. part. rinnet)

  1. rintama

Aiheesta muualla muokkaa

  • rinne Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • rinne sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 120. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.