Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riuku (1-D)

  1. (metsätalous) solakka, läpimitaltaan noin 4—12 cm karsittu, kuorittu tai kuorimaton puu; salko
  2. riukukäymälä, ulostamiseen tehty paikka kiinnittämällä riuku puiden väliin, riukula
    käydä riu’ulla
  3. (heraldiikka) ohut paalu
  4. (murteellinen, Lappi) lannan riuku

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriu̯ku/, [ˈriukʷu]
  • tavutus: riu‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riuku riu’ut
genetiivi riu’un riukujen
partitiivi riukua riukuja
akkusatiivi riuku;
riu’un
riu’ut
sisäpaikallissijat
inessiivi riu’ussa riu’uissa
elatiivi riu’usta riu’uista
illatiivi riukuun riukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi riu’ulla riu’uilla
ablatiivi riu’ulta riu’uilta
allatiivi riu’ulle riu’uille
muut sijamuodot
essiivi riukuna riukuina
translatiivi riu’uksi riu’uiksi
abessiivi riu’utta riu’uitta
instruktiivi riu’uin
komitatiivi riukuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riu’u-
vahva vartalo riuku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

lannan riuku, riukumainen, riukula, salko, seiväs

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

riukuaita, riukuhäntä, riukukäymälä, riukuhaasia, riukumetsä, riukuvarsi

Aiheesta muualla muokkaa

  • riuku Kielitoimiston sanakirjassa