riutta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- saaren tai laguunin ympärillä olevista koralleista koostuva rengasmainen alue
- (murteellinen) rantakivikko, karikko
- (murteellinen, pohjoiset murteet) petoeläin tai -lintu[2]
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈriu̯t̪ːɑ/
- tavutus: riut‧ta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | riutta | riutat |
| genetiivi | riutan | riuttojen (riuttain) |
| partitiivi | riuttaa | riuttoja |
| akkusatiivi | riutta; riutan |
riutat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | riutassa | riutoissa |
| elatiivi | riutasta | riutoista |
| illatiivi | riuttaan | riuttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | riutalla | riutoilla |
| ablatiivi | riutalta | riutoilta |
| allatiivi | riutalle | riutoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | riuttana | riuttoina |
| translatiivi | riutaksi | riutoiksi |
| abessiivi | riutatta | riutoitta |
| instruktiivi | – | riutoin |
| komitatiivi | – | riuttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | riuta- | |
| vahva vartalo | riutta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[3]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakehäriutta, koralliriutta, kuoririutta, valliriutta
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-C
- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. 68. Helsinki: Teos, 2004. ISB-951-851-013-X.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.