Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

rokkari (6)[1]

  1. (puhekieltä) rockmusiikin esittäjä tai harrastaja

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈrokːɑri/
  • tavutus: rok‧ka‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rokkari rokkarit
genetiivi rokkarin rokkarien
rokkareiden
rokkareitten
partitiivi rokkaria rokkareita
rokkareja
akkusatiivi rokkari;
rokkarin
rokkarit
sisäpaikallissijat
inessiivi rokkarissa rokkareissa
elatiivi rokkarista rokkareista
illatiivi rokkariin rokkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rokkarilla rokkareilla
ablatiivi rokkarilta rokkareilta
allatiivi rokkarille rokkareille
muut sijamuodot
essiivi rokkarina rokkareina
translatiivi rokkariksi rokkareiksi
abessiivi rokkaritta rokkareitta
instruktiivi rokkarein
komitatiivi rokkareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rokkari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä rokata (rokka- + -ri), englannin rocker

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • rokkari Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6