rouva

Suomi

Rouva [3]

Substantiivi

rouva (10)

1. naimisissa oleva tai ollut nainen, kuten eronnut tai leski. Lyhenne rva.

   Herra ja Rouva Mäkinen saapuivat paikalle.

   Oman aviokumppanin kohdalla ei yleensä käytetä rouva-nimitystä vaan häntä kutsutaan vaimoksi.

2. myös naimattomasta aikuisesta naisesta puhuttaessa tai häntä puhuteltaessa käytetty nimitys

   Päästäisitkö rouvan istumaan.

   Olkaa hyvä rouva, täällä on teille paikka.

3. (korttipeli) kuvallinen pelikortti, joka on arvoltaan 12 (sotamiehen ja kuninkaan välissä), kuningatar, merkitään kirjaimella Q

   Kaksi rouvaa voittaa ässähain.

4. (vanhahtava, kiertoilmaus) etenkin vaatetusalalla naispuolisesta lihavahkosta tai lihavasta asiakkaasta tai tämän vaatekoosta

   rouvain koot

Ääntäminen

• IPA: /ˈrou̯ʋɑ/, [ˈrouβːɑ]
• tavutus: rou‧va

Etymologia

alasaksalainen laina

Käännökset

1. naimisissa oleva nainen

englanti: lady, madam espanja: señora f. heprea: גברת inarinsaame: rovvá italia: signora f. portugali: senhora f.

ranska: madame f. ruotsi: fru saksa: Frau f. venäjä: госпожа f., дама f. viro: proua

3. pelikortti

Ks. kuningatar

Liittyvät sanat

• neiti, herra

Johdokset

• verbit: rouvitella

Yhdyssanat

1. (naimisissa oleva nainen) kotirouva, leskirouva, linnanrouva, pikkurouva,
2. (kohtelias puhuttelu aikuisesta naisesta) kamarirouva, rautarouva,
3. (pelikortti) herttarouva, patarouva, ristirouva, ruuturouva
4. (kookas naisasiakas) rouvakoko, rouvamalli

Liittyvät sanonnat

• hyvät naiset ja herrat

Aiheesta muualla

• rouva Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1197, 1208 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa