ruikuttaa
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
ruikuttaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈrui̯kut̪ːɑːˣ/
- tavutus: rui‧kut‧taa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- substantiivit: ruikuttaja, ruikutus
Aiheesta muualla muokkaa
- ruikuttaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C