Substantiivi

muokkaa

runko (1-G)

[1] Puunrunko
  1. (kasvitiede) puun varsiosa
    Puiden runkojen välistä pilkisti joki.
  2. (merenkulku) alus ilman takilaa, koneistoja, sisustusta ja varusteluja
    Runko on valmiina telakalla varustamista varten.
  3. ihmisen vartalosta
    rungoltaan hoikka ihminen
  4. olion tai esineen koossa pitävästä rakenteesta
    Luusto on ihmisen runko.
    Rungon materiaali valitaan tarpeen mukaan.
  5. (tekniikka) laitteen, laitteiston t. rakennelman yl. yhtenäinen koossa pitävä osa
  6. (arkkitehtuuri) rakennuksen kehikko
    Elementtirakennusten runko on puuta tai teräsbetonia.
  7. (nyrkkeily) vartalo
    Sen takia yritin ajoittain enemmän runkoon. (mtvuutiset.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈruŋko/, [ˈrʷuŋkʷo̞]
  • tavutus: run‧ko

Taivutus

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • runko Kielitoimiston sanakirjassa