Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruokailija (12)

  1. henkilö, joka ruokailee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruo̯kɑi̯ˌlijɑ/
  • tavutus: ruo‧kai‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokailija ruokailijat
genetiivi ruokailijan ruokailijoiden
ruokailijoitten
(ruokailijain)
partitiivi ruokailijaa ruokailijoita
akkusatiivi ruokailija;
ruokailijan
ruokailijat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokailijassa ruokailijoissa
elatiivi ruokailijasta ruokailijoista
illatiivi ruokailijaan ruokailijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokailijalla ruokailijoilla
ablatiivi ruokailijalta ruokailijoilta
allatiivi ruokailijalle ruokailijoille
muut sijamuodot
essiivi ruokailijana ruokailijoina
translatiivi ruokailijaksi ruokailijoiksi
abessiivi ruokailijatta ruokailijoitta
instruktiivi ruokailijoin
komitatiivi ruokailijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruokailija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa