SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ruokailu (2)[1]

  1. ateriointi
  2. tilaisuus tai tapahtuma ruokailemista varten
    Kouluissa pitäisi oppilaita velvoittaa ruokailuun osallistumiseen.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokailu ruokailut
genetiivi ruokailun ruokailujen
ruokailuiden
ruokailuitten
partitiivi ruokailua ruokailuita
ruokailuja
akkusatiivi ruokailu;
ruokailun
ruokailut
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokailussa ruokailuissa
elatiivi ruokailusta ruokailuista
illatiivi ruokailuun ruokailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokailulla ruokailuilla
ablatiivi ruokailulta ruokailuilta
allatiivi ruokailulle ruokailuille
muut sijamuodot
essiivi ruokailuna ruokailuina
translatiivi ruokailuksi ruokailuiksi
abessiivi ruokailutta ruokailuitta
instruktiivi ruokailuin
komitatiivi ruokailuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa


Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

joukkoruokailu, kouluruokailu, ruokailuaika, ruokailuhuone, ruokailunurkkaus, ruokailuryhmä, ruokailusyvennys, ruokailutauko, ruokailutila, ruokailutottumus, ruokailuväline, sormiruokailu

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2