Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruokala (12)

  1. lounasruoan tarjoiluun erikoistunut ruokapaikka, usein työpaikoilla
  2. tasoltaan vaatimaton ravintola

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruo̯kɑlɑ/
  • tavutus: ruo‧ka‧la

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokala ruokalat
genetiivi ruokalan ruokaloiden
ruokaloitten
(ruokalain)
partitiivi ruokalaa ruokaloita
akkusatiivi ruokala;
ruokalan
ruokalat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokalassa ruokaloissa
elatiivi ruokalasta ruokaloista
illatiivi ruokalaan ruokaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokalalla ruokaloilla
ablatiivi ruokalalta ruokaloilta
allatiivi ruokalalle ruokaloille
muut sijamuodot
essiivi ruokalana ruokaloina
translatiivi ruokalaksi ruokaloiksi
abessiivi ruokalatta ruokaloitta
instruktiivi ruokaloin
komitatiivi ruokaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruokala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

henkilöstöruokala, kansanruokala, keittoruokala, kouluruokala, lounasruokala, pikaruokala, ruokalahuoneisto, ruokalaketju, ruokalaliike, soittoruokala, toimipaikkaruokala, työmaaruokala

Aiheesta muualla muokkaa

  • ruokala Kielitoimiston sanakirjassa