Katso myös: Rusto

Substantiivi

muokkaa

rusto (1)

  1. (anatomia) rustosoluista muodostunutta verisuonetonta tukikudosta

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈrust̪o/
  • tavutus: rus‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rusto rustot
genetiivi ruston rustojen
partitiivi rustoa rustoja
akkusatiivi rusto;
ruston
rustot
sisäpaikallissijat
inessiivi rustossa rustoissa
elatiivi rustosta rustoista
illatiivi rustoon rustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rustolla rustoilla
ablatiivi rustolta rustoilta
allatiivi rustolle rustoille
muut sijamuodot
essiivi rustona rustoina
translatiivi rustoksi rustoiksi
abessiivi rustotta rustoitta
instruktiivi rustoin
komitatiivi rustoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo rusto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kannurusto, kilpirusto, kylkirusto, nenärusto, nivelrusto, rengasrusto, rustokala, rustokudos

Aiheesta muualla

muokkaa
  • rusto Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3170 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

rusto

  1. ruoste

Substantiivi

muokkaa

rusto

  1. ruoste