rutiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaarutiseminen (38)
- teonnimi verbistä rutista
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rutiseminen | rutisemiset |
| genetiivi | rutisemisen | rutisemisten rutisemisien |
| partitiivi | rutisemista | rutisemisia |
| akkusatiivi | rutiseminen; rutisemisen |
rutisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rutisemisessa | rutisemisissa |
| elatiivi | rutisemisesta | rutisemisista |
| illatiivi | rutisemiseen | rutisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rutisemisella | rutisemisilla |
| ablatiivi | rutisemiselta | rutisemisilta |
| allatiivi | rutisemiselle | rutisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rutisemisena (rutisemisna) |
rutisemisina |
| translatiivi | rutisemiseksi | rutisemisiksi |
| abessiivi | rutisemisetta | rutisemisitta |
| instruktiivi | – | rutisemisin |
| komitatiivi | – | rutisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rutisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rutisemis- | |