ruustinna
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaruustinna (9)
- rovastin vaimo, rovastinna
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈruːst̪inːɑ/
- tavutus: ruus‧tin‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruustinna | ruustinnat |
| genetiivi | ruustinnan | ruustinnojen (ruustinnain) |
| partitiivi | ruustinnaa | ruustinnoja |
| akkusatiivi | ruustinna; ruustinnan |
ruustinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruustinnassa | ruustinnoissa |
| elatiivi | ruustinnasta | ruustinnoista |
| illatiivi | ruustinnaan | ruustinnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruustinnalla | ruustinnoilla |
| ablatiivi | ruustinnalta | ruustinnoilta |
| allatiivi | ruustinnalle | ruustinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruustinnana | ruustinnoina |
| translatiivi | ruustinnaksi | ruustinnoiksi |
| abessiivi | ruustinnatta | ruustinnoitta |
| instruktiivi | – | ruustinnoin |
| komitatiivi | – | ruustinnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruustinna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Lainaukset
muokkaa1884. Aho, Juhani: Rautatie. [1]
Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin puhumaan… Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää? Ja kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan hänellekin alussa tullut hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiestä puhuttavan,—oli hän myöskin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, niinkuin maantie maasta ja mullasta…
Aiheesta muualla
muokkaa- ruustinna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Aho, Juhani: Rautatie. 1884 (Digitoitu versio Project Gutenbergissa.)