Substantiivi

muokkaa

särvin (33-E)

  1. leivän tai perunan kanssa syötävä voi, liha, kala
    Ei kahta särvintä leivän päälle!

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi särvin särpimet
genetiivi särpimen särpimien
särvinten
partitiivi särvintä särpimiä
akkusatiivi särvin;
särpimen
särpimet
sisäpaikallissijat
inessiivi särpimessä särpimissä
elatiivi särpimestä särpimistä
illatiivi särpimeen särpimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi särpimellä särpimillä
ablatiivi särpimeltä särpimiltä
allatiivi särpimelle särpimille
muut sijamuodot
essiivi särpimenä
(särvinnä)
särpiminä
translatiivi särpimeksi särpimiksi
abessiivi särpimettä särpimittä
instruktiivi särpimin
komitatiivi särpimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo särpime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
särvin-

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsærʋin/
  • tavutus: sär‧vin

Käännökset

muokkaa