søvn

Fääri

Substantiivi

søvn

1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta savn
2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta savn

Norja (bokmål)

Substantiivi

søvn m.

1. unitila, nukkuminen

Etymologia

• samanmerkityksisestä muinaisnorjan sanasta svefn

Norja (nynorsk)

Substantiivi

søvn m.

1. unitila, nukkuminen

Etymologia

• samanmerkityksisestä muinaisnorjan sanasta svefn

Tanska

Substantiivi

søvn yl. (yks. määr. søvnen[luo]; ei monikkoa)

1. unitila, nukkuminen

Etymologia

• samanmerkityksisestä muinaisnorjan sanasta svefn

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• søvngængeri