saastute
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- saastuttava aine; saaste
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsɑːst̪ut̪eˣ/
- tavutus: saas‧tu‧te
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | saastute | saastutteet |
genetiivi | saastutteen | saastutteiden saastutteitten |
partitiivi | saastutetta | saastutteita |
akkusatiivi | saastute; saastutteen |
saastutteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | saastutteessa | saastutteissa |
elatiivi | saastutteesta | saastutteista |
illatiivi | saastutteeseen | saastutteisiin saastutteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | saastutteella | saastutteilla |
ablatiivi | saastutteelta | saastutteilta |
allatiivi | saastutteelle | saastutteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | saastutteena | saastutteina |
translatiivi | saastutteeksi | saastutteiksi |
abessiivi | saastutteetta | saastutteitta |
instruktiivi | – | saastuttein |
komitatiivi | – | saastutteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | saastuttee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
saastutet- |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta saastuttaa (saastut- + -e)
Aiheesta muualla muokkaa
- saastute Kielitoimiston sanakirjassa