Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

saattelija (12)

  1. henkilö, joka saattelee

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑːt̪ːeˌlijɑ/
  • tavutus: saat‧te‧li‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saattelija saattelijat
genetiivi saattelijan saattelijoiden
saattelijoitten
(saattelijain)
partitiivi saattelijaa saattelijoita
akkusatiivi saattelija;
saattelijan
saattelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi saattelijassa saattelijoissa
elatiivi saattelijasta saattelijoista
illatiivi saattelijaan saattelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi saattelijalla saattelijoilla
ablatiivi saattelijalta saattelijoilta
allatiivi saattelijalle saattelijoille
muut sijamuodot
essiivi saattelijana saattelijoina
translatiivi saattelijaksi saattelijoiksi
abessiivi saattelijatta saattelijoitta
instruktiivi saattelijoin
komitatiivi saattelijoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo saattelija-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa