Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sahra (9)

  1. hankoaura, alkuaan kaskiaurana käytetty puinen maanmuokkausväline
    Pientä sahraa vedettiin ihmisvoimin.
    Hevosvetoinen sahra oli kätevä laite perunavakojen avaamiseen ja perunoiden multaamiseen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑhrɑ/
  • tavutus: sah‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sahra sahrat
genetiivi sahran sahrojen
(sahrain)
partitiivi sahraa sahroja
akkusatiivi sahra;
sahran
sahrat
sisäpaikallissijat
inessiivi sahrassa sahroissa
elatiivi sahrasta sahroista
illatiivi sahraan sahroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sahralla sahroilla
ablatiivi sahralta sahroilta
allatiivi sahralle sahroille
muut sijamuodot
essiivi sahrana sahroina
translatiivi sahraksi sahroiksi
abessiivi sahratta sahroitta
instruktiivi sahroin
komitatiivi sahroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sahra-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sahra Kielitoimiston sanakirjassa