Wikipedia
Katso artikkeli Sakko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

sakko (1-A)

  1. rahallinen summa, jonka syylliseksi todetun tulee maksaa rangaistuksena rikoksesta tai sopimusrikkomuksesta
    Miehet selvisivät pelkillä sakoilla, mutta seuraavan kerran heitä saattaa uhata vankeus.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsɑkːo/
  • tavutus: sak‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sakko sakot
genetiivi sakon sakkojen
partitiivi sakkoa sakkoja
akkusatiivi sakko;
sakon
sakot
sisäpaikallissijat
inessiivi sakossa sakoissa
elatiivi sakosta sakoista
illatiivi sakkoon sakkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sakolla sakoilla
ablatiivi sakolta sakoilta
allatiivi sakolle sakoille
muut sijamuodot
essiivi sakkona sakkoina
translatiivi sakoksi sakoiksi
abessiivi sakotta sakoitta
instruktiivi sakoin
komitatiivi sakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sako-
vahva vartalo sakko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hyvityssakko, juopumussakko, kurinpitosakko, lakkosakko, oheissakko, päiväsakko, parkkisakko, pikasakko, rikesakko, sakkokierros, sakkokorko, sakkolappu, sakkoliha, sakkominuutti, sakkorangaistus, sakkotuomio, sakkovanki, sopimussakko, uhkasakko, yhteisösakko

Anagrammit
muokkaa

kasko, koska, sokka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sakko Kielitoimiston sanakirjassa
  • sakko Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.