Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sakotus (39)

  1. sakottaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑkot̪us/
  • tavutus: sa‧ko‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sakotus sakotukset
genetiivi sakotuksen sakotusten
sakotuksien
partitiivi sakotusta sakotuksia
akkusatiivi sakotus;
sakotuksen
sakotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sakotuksessa sakotuksissa
elatiivi sakotuksesta sakotuksista
illatiivi sakotukseen sakotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sakotuksella sakotuksilla
ablatiivi sakotukselta sakotuksilta
allatiivi sakotukselle sakotuksille
muut sijamuodot
essiivi sakotuksena sakotuksina
translatiivi sakotukseksi sakotuksiksi
abessiivi sakotuksetta sakotuksitta
instruktiivi sakotuksin
komitatiivi sakotuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sakotukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sakotus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä sakottaa (sakot- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sakotus Kielitoimiston sanakirjassa