schindeten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä schinden
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä schinden
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä schinden
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä schinden