segno
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
segno (1)
- (musiikki) toistokohdan alkua ilmaiseva merkki
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | segno | segnot |
genetiivi | segnon | segnojen |
partitiivi | segnoa | segnoja |
akkusatiivi | segno; segnon |
segnot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | segnossa | segnoissa |
elatiivi | segnosta | segnoista |
illatiivi | segnoon | segnoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | segnolla | segnoilla |
ablatiivi | segnolta | segnoilta |
allatiivi | segnolle | segnoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | segnona | segnoina |
translatiivi | segnoksi | segnoiksi |
abessiivi | segnotta | segnoitta |
instruktiivi | – | segnoin |
komitatiivi | – | segnoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | segno- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
italian sanasta segno ’merkki’
Käännökset muokkaa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
segno m.
- merkki
- dal segno — merkistä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /'seɲɲo/