sekoittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasekoittuminen (38)
- teonnimi verbistä sekoittua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sekoittuminen | sekoittumiset |
| genetiivi | sekoittumisen | sekoittumisten sekoittumisien |
| partitiivi | sekoittumista | sekoittumisia |
| akkusatiivi | sekoittuminen; sekoittumisen |
sekoittumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sekoittumisessa | sekoittumisissa |
| elatiivi | sekoittumisesta | sekoittumisista |
| illatiivi | sekoittumiseen | sekoittumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sekoittumisella | sekoittumisilla |
| ablatiivi | sekoittumiselta | sekoittumisilta |
| allatiivi | sekoittumiselle | sekoittumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sekoittumisena (sekoittumisna) |
sekoittumisina |
| translatiivi | sekoittumiseksi | sekoittumisiksi |
| abessiivi | sekoittumisetta | sekoittumisitta |
| instruktiivi | – | sekoittumisin |
| komitatiivi | – | sekoittumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sekoittumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sekoittumis- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sekoittuminen Tieteen termipankissa