sekoittuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasekoittuminen (38)
- teonnimi verbistä sekoittua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sekoittuminen | sekoittumiset |
genetiivi | sekoittumisen | sekoittumisten sekoittumisien |
partitiivi | sekoittumista | sekoittumisia |
akkusatiivi | sekoittuminen; sekoittumisen |
sekoittumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sekoittumisessa | sekoittumisissa |
elatiivi | sekoittumisesta | sekoittumisista |
illatiivi | sekoittumiseen | sekoittumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sekoittumisella | sekoittumisilla |
ablatiivi | sekoittumiselta | sekoittumisilta |
allatiivi | sekoittumiselle | sekoittumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sekoittumisena (sekoittumisna) |
sekoittumisina |
translatiivi | sekoittumiseksi | sekoittumisiksi |
abessiivi | sekoittumisetta | sekoittumisitta |
instruktiivi | – | sekoittumisin |
komitatiivi | – | sekoittumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sekoittumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sekoittumis- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- sekoittuminen Tieteen termipankissa