selviytyjä

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

selviytyjä (10)

  1. henkilö, joka on selviytynyt jostakin, erityisesti hengissä; usein tulipalosta, liikenneonnettomuudesta
  2. henkilö, jolla on tapana selviytyä ongelmista ilman apua ja lannistumatta

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈselʋiy̯ˌt̪yjæ/ tai /ˈselʋiˌyt̪yjæ/
  • tavutus: sel‧viy‧ty‧jä / sel‧vi‧y‧ty‧jä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selviytyjä selviytyjät
genetiivi selviytyjän selviytyjien
(selviytyjäin)
partitiivi selviytyjää selviytyjiä
akkusatiivi selviytyjä;
selviytyjän
selviytyjät
sisäpaikallissijat
inessiivi selviytyjässä selviytyjissä
elatiivi selviytyjästä selviytyjistä
illatiivi selviytyjään selviytyjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selviytyjällä selviytyjillä
ablatiivi selviytyjältä selviytyjiltä
allatiivi selviytyjälle selviytyjille
muut sijamuodot
essiivi selviytyjänä selviytyjinä
translatiivi selviytyjäksi selviytyjiksi
abessiivi selviytyjättä selviytyjittä
instruktiivi selviytyjin
komitatiivi selviytyjine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo selviytyjä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa