selviytynyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä selviytyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selviytynyt selviytyneet
genetiivi selviytyneen selviytyneiden
selviytyneitten
partitiivi selviytynyttä selviytyneitä
akkusatiivi selviytynyt; selviytyneen selviytyneet
sisäpaikallissijat
inessiivi selviytyneessä selviytyneissä
elatiivi selviytyneestä selviytyneistä
illatiivi selviytyneeseen selviytyneisiin
selviytyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selviytyneellä selviytyneillä
ablatiivi selviytyneeltä selviytyneiltä
allatiivi selviytyneelle selviytyneille
muut sijamuodot
essiivi selviytyneenä selviytyneinä
translatiivi selviytyneeksi selviytyneiksi
abessiivi selviytyneettä selviytyneittä
instruktiivi selviytynein
komitatiivi selviytyneine