seng

Norja

Substantiivi

seng

1. sänky

Saksa

Verbi

seng

1. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sengen

Tanska

Substantiivi

seng yl. (yks. määr. sengen[luo], mon. epämäär. senge[luo], mon. määr. sengene [luo])

1. sänky