Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

serkkuus (40)

  1. se, että on serkku

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈserkːuːs/
  • tavutus: serk‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi serkkuus serkkuudet
genetiivi serkkuuden serkkuuksien
partitiivi serkkuutta serkkuuksia
akkusatiivi serkkuus;
serkkuuden
serkkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi serkkuudessa serkkuuksissa
elatiivi serkkuudesta serkkuuksista
illatiivi serkkuuteen serkkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi serkkuudella serkkuuksilla
ablatiivi serkkuudelta serkkuuksilta
allatiivi serkkuudelle serkkuuksille
muut sijamuodot
essiivi serkkuutena serkkuuksina
translatiivi serkkuudeksi serkkuuksiksi
abessiivi serkkuudetta serkkuuksitta
instruktiivi serkkuuksin
komitatiivi serkkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo serkkuude-
vahva vartalo serkkuute-
konsonantti-
vartalo
serkkuut-

Etymologia muokkaa

sanan serkku vartalosta serkk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa