serra

Italia

Substantiivi

serra f. (monikko serre[luo])

1. kasvihuone

Verbi

serra

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä serrare
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä serrare

Latina

Verbi

serrā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä serrō

Portugali

Substantiivi

serra f. (monikko serras)

1. saha
2. vuoriketju, vuoristo

Ranska

Verbi

serra

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä serrer