seulominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaseulominen (38)
- teonnimi verbistä seuloa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | seulominen | seulomiset |
genetiivi | seulomisen | seulomisten seulomisien |
partitiivi | seulomista | seulomisia |
akkusatiivi | seulominen; seulomisen |
seulomiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | seulomisessa | seulomisissa |
elatiivi | seulomisesta | seulomisista |
illatiivi | seulomiseen | seulomisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | seulomisella | seulomisilla |
ablatiivi | seulomiselta | seulomisilta |
allatiivi | seulomiselle | seulomisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | seulomisena (seulomisna) |
seulomisina |
translatiivi | seulomiseksi | seulomisiksi |
abessiivi | seulomisetta | seulomisitta |
instruktiivi | – | seulomisin |
komitatiivi | – | seulomisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | seulomise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
seulomis- |