siekaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasiekaileminen (38)
- teonnimi verbistä siekailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | siekaileminen | siekailemiset |
| genetiivi | siekailemisen | siekailemisten siekailemisien |
| partitiivi | siekailemista | siekailemisia |
| akkusatiivi | siekaileminen; siekailemisen |
siekailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | siekailemisessa | siekailemisissa |
| elatiivi | siekailemisesta | siekailemisista |
| illatiivi | siekailemiseen | siekailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | siekailemisella | siekailemisilla |
| ablatiivi | siekailemiselta | siekailemisilta |
| allatiivi | siekailemiselle | siekailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | siekailemisena (siekailemisna) |
siekailemisina |
| translatiivi | siekailemiseksi | siekailemisiksi |
| abessiivi | siekailemisetta | siekailemisitta |
| instruktiivi | – | siekailemisin |
| komitatiivi | – | siekailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | siekailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
siekailemis- | |