Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sieto (1-F)

  1. (biologia) yksilön tai hänen elimistönsä tietyn osan kyky kestää rasitusta tai poikkeuksellisia olosuhteita ilman merkittäviä toimintahäiriöitä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsie̯t̪o/
  • tavutus: sie‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sieto siedot
genetiivi siedon sietojen
partitiivi sietoa sietoja
akkusatiivi sieto;
siedon
siedot
sisäpaikallissijat
inessiivi siedossa siedoissa
elatiivi siedosta siedoista
illatiivi sietoon sietoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siedolla siedoilla
ablatiivi siedolta siedoilta
allatiivi siedolle siedoille
muut sijamuodot
essiivi sietona sietoina
translatiivi siedoksi siedoiksi
abessiivi siedotta siedoitta
instruktiivi siedoin
komitatiivi sietoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo siedo-
vahva vartalo sieto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kylmänsieto, sietoalue, sietokyky

Aiheesta muualla muokkaa

  • sieto Kielitoimiston sanakirjassa