sihahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasihahteleminen (38)
- teonnimi verbistä sihahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sihahteleminen | sihahtelemiset |
genetiivi | sihahtelemisen | sihahtelemisten sihahtelemisien |
partitiivi | sihahtelemista | sihahtelemisia |
akkusatiivi | sihahteleminen; sihahtelemisen |
sihahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sihahtelemisessa | sihahtelemisissa |
elatiivi | sihahtelemisesta | sihahtelemisista |
illatiivi | sihahtelemiseen | sihahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sihahtelemisella | sihahtelemisilla |
ablatiivi | sihahtelemiselta | sihahtelemisilta |
allatiivi | sihahtelemiselle | sihahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sihahtelemisena (sihahtelemisna) |
sihahtelemisina |
translatiivi | sihahtelemiseksi | sihahtelemisiksi |
abessiivi | sihahtelemisetta | sihahtelemisitta |
instruktiivi | – | sihahtelemisin |
komitatiivi | – | sihahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sihahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sihahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi sihahdella + johdin -minen