Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

siivu (1)

  1. viipale, pieni, yleensä littana, palanen
    Voitko leikata minulle siivun juustoa?
  2. osa, osuus
    Valtion sijoitusyhtiö Solidium laittaa myyntiin siivun Sammon osakkeita (yle.fi)
    Menee aika iso siivu tästä rajatusta ajasta tähän. (hs.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsiːʋu/, ['s̠iː.ʋu]
  • tavutus: sii‧vu

Etymologia muokkaa

  • lainattu ruotsin kielestä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siivu siivut
genetiivi siivun siivujen
partitiivi siivua siivuja
akkusatiivi siivu;
siivun
siivut
sisäpaikallissijat
inessiivi siivussa siivuissa
elatiivi siivusta siivuista
illatiivi siivuun siivuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi siivulla siivuilla
ablatiivi siivulta siivuilta
allatiivi siivulle siivuille
muut sijamuodot
essiivi siivuna siivuina
translatiivi siivuksi siivuiksi
abessiivi siivutta siivuitta
instruktiivi siivuin
komitatiivi siivuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siivu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • siivu Kielitoimiston sanakirjassa

Meänkieli muokkaa

Substantiivi muokkaa

siivu

  1. siivu

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaiset kirjoitusasut muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • siivu Meänkielen sanakirjassa

Pohjoissaame muokkaa

Substantiivi muokkaa

siivu

  1. matkailuolosuhteet, keli

Vatja muokkaa

Adjektiivi muokkaa

siivu

  1. siivo, moitteeton, kunnollinen, hyvätapainen, siisti, kiltti, säyseä

Aiheesta muualla muokkaa

  • siivu Eesti Keele Instituutin vatjan kielen sanakirjassa (viroksi)