Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sikailu (2)

  1. sikaileminen; se, että sikaillaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsikɑi̯lu/
  • tavutus: si‧kai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sikailu sikailut
genetiivi sikailun sikailujen
sikailuiden
sikailuitten
partitiivi sikailua sikailuita
sikailuja
akkusatiivi sikailu;
sikailun
sikailut
sisäpaikallissijat
inessiivi sikailussa sikailuissa
elatiivi sikailusta sikailuista
illatiivi sikailuun sikailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sikailulla sikailuilla
ablatiivi sikailulta sikailuilta
allatiivi sikailulle sikailuille
muut sijamuodot
essiivi sikailuna sikailuina
translatiivi sikailuksi sikailuiksi
abessiivi sikailutta sikailuitta
instruktiivi sikailuin
komitatiivi sikailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sikailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sikailu Kielitoimiston sanakirjassa