silitteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasilitteleminen (38)
- teonnimi verbistä silitellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | silitteleminen | silittelemiset |
genetiivi | silittelemisen | silittelemisten silittelemisien |
partitiivi | silittelemistä | silittelemisiä |
akkusatiivi | silitteleminen; silittelemisen |
silittelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | silittelemisessä | silittelemisissä |
elatiivi | silittelemisestä | silittelemisistä |
illatiivi | silittelemiseen | silittelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | silittelemisellä | silittelemisillä |
ablatiivi | silittelemiseltä | silittelemisiltä |
allatiivi | silittelemiselle | silittelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | silittelemisenä (silittelemisnä) |
silittelemisinä |
translatiivi | silittelemiseksi | silittelemisiksi |
abessiivi | silittelemisettä | silittelemisittä |
instruktiivi | – | silittelemisin |
komitatiivi | – | silittelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | silittelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
silittelemis- |