simputtanut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä simputtaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi simputtanut simputtaneet
genetiivi simputtaneen simputtaneiden
simputtaneitten
partitiivi simputtanutta simputtaneita
akkusatiivi simputtanut; simputtaneen simputtaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi simputtaneessa simputtaneissa
elatiivi simputtaneesta simputtaneista
illatiivi simputtaneeseen simputtaneisiin
simputtaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi simputtaneella simputtaneilla
ablatiivi simputtaneelta simputtaneilta
allatiivi simputtaneelle simputtaneille
muut sijamuodot
essiivi simputtaneena simputtaneina
translatiivi simputtaneeksi simputtaneiksi
abessiivi simputtaneetta simputtaneitta
instruktiivi simputtanein
komitatiivi simputtaneine