SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

sitoumus (39)

  1. yksipuolinen oikeustoimi, velvoittava lupaus, jolla henkilö tai oikeushenkilö lupautuu varmasti tekemään tai tekemättä jättämään jotakin
  2. se, että on sitoutunut, velvoittava lupaus tai sopimus
    "Meillä on nyt sitoumus, jota toivon sinun noudattavan," sanoi myyjä minulle, kun ostin sauvasekoittimen.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈsit̪ou̯mus/ tai /ˈsit̪oˌumus/
  • tavutus: si‧tou‧mus / si‧to‧u‧mus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sitoumus sitoumukset
genetiivi sitoumuksen sitoumusten
sitoumuksien
partitiivi sitoumusta sitoumuksia
akkusatiivi sitoumus;
sitoumuksen
sitoumukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sitoumuksessa sitoumuksissa
elatiivi sitoumuksesta sitoumuksista
illatiivi sitoumukseen sitoumuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sitoumuksella sitoumuksilla
ablatiivi sitoumukselta sitoumuksilta
allatiivi sitoumukselle sitoumuksille
muut sijamuodot
essiivi sitoumuksena sitoumuksina
translatiivi sitoumukseksi sitoumuksiksi
abessiivi sitoumuksetta sitoumuksitta
instruktiivi sitoumuksin
komitatiivi sitoumuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

maksusitoumus, nimennäissitoumus, sitoumusbridge, takaussitoumus, takuusitoumus, vakuussitoumus, velkasitoumus

Aiheesta muuallaMuokkaa