sokaistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasokaistuminen (38)
- teonnimi verbistä sokaistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sokaistuminen | sokaistumiset |
| genetiivi | sokaistumisen | sokaistumisten sokaistumisien |
| partitiivi | sokaistumista | sokaistumisia |
| akkusatiivi | sokaistuminen; sokaistumisen |
sokaistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sokaistumisessa | sokaistumisissa |
| elatiivi | sokaistumisesta | sokaistumisista |
| illatiivi | sokaistumiseen | sokaistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sokaistumisella | sokaistumisilla |
| ablatiivi | sokaistumiselta | sokaistumisilta |
| allatiivi | sokaistumiselle | sokaistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sokaistumisena (sokaistumisna) |
sokaistumisina |
| translatiivi | sokaistumiseksi | sokaistumisiksi |
| abessiivi | sokaistumisetta | sokaistumisitta |
| instruktiivi | – | sokaistumisin |
| komitatiivi | – | sokaistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sokaistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sokaistumis- | |