sonantti

Suomi

Substantiivi

sonantti

1. (fonetiikka) puhutun kielen syllabinen elementti, tavun huippuäänne

Käännökset

1. puhutun kielen syllabinen elementti, tavun huippuäänne

saksa: Sonant m.

viro: sonant

Liittyvät sanat

• sonanttinen

Aiheesta muualla

• sonantti Tieteen termipankissa