sonitus
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
sonitus m., sonita f., sonitum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä sonō
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | sonitus | sonita | sonitum | nominatiivi | sonitī | sonitae | sonita | |
| akkusatiivi | sonitum | sonitam | sonitum | akkusatiivi | sonitōs | sonitās | sonita | |
| genetiivi | sonitī | sonitae | sonitī | genetiivi | sonitōrum | sonitārum | sonitōrum | |
| datiivi | sonitō | sonitae | sonitō | datiivi | sonitīs | sonitīs | sonitīs | |
| ablatiivi | sonitō | sonitā | sonitō | ablatiivi | sonitīs | sonitīs | sonitīs | |