sonta

Suomi

Substantiivi

sonta (10-J) (monikko sonnat)

1. kiinteä tai puolikiinteä eläimen uloste

   Sian sontaa pidetään ns. kylmänä lantana.

   Onko se hevosen sontaa, jota linnut nokkivat ratsupoluilla.

2. kuivikkeisiin sekoitettu hitaasti palanut kiinteä tai puolikiinteä eläimen uloste

   Patterissa muhinut lehmän sonta on lämmintä ja aitoa luomulantaa.

3. (kuvaannollisesti, alatyyliä) loka, häväistys

   Se puhuja heitti ämpärillisen sontaa kuulijoiden niskaan.

4. (alatyyliä) lika, saasta, törky

   Se kämppä oli täynnä sontaa.

5. (alatyyliä) perätön väittämä, paskapuhe

   Älä puhu sontaa!

Ääntäminen

• IPA: /ˈsont̪ɑ/
• tavutus: son‧ta

Käännökset

1. tuore sonta

englanti: muck, dung latina: stercus ruotsi: spillning

saksa: Dung m., frischer Dünger m. viro: sõnnik

2. eläinlanta

englanti: dung latina: fimus ruotsi: dynga

saksa: verrolleter Dünger m. viro: sõnnik

3. häpäisy

englanti: dishonor

4. lika

englanti: dirt, filth

ruotsi: smuts

5. perätön puhe

englanti: bullshit

ruotsi: skitsnack

Liittyvät sanat

• lanta, tade, lehmänläjä, (alatyyliä) paska
• liete

Johdokset

• substantiivit: sontiainen

Yhdyssanat

sonnanajo, sonnanluonti, sontakuorma, sontaluukku, sontatunkio

Aiheesta muualla

• sonta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 53, 917 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa